Joko oli ikävä?

Sairastelua..

Hei toverit! Tänään on keskiviikko ja kello on seitsemän illalla. Kotiuduin töistä vasta äsken ja yritän samalla päivittää blogia sekä syödä. Voin kertoa, että näppis on aika rasvainen tämän jälkeen :D

Sairastuin sunnuntaina ja minulla oli vähän lämpöä sekä todella kipeä kurkku. Maanantaina jouduin jäämään töistä kotiin ja tiistai olikin onneksi vapaapäivä. Tänäänkin on vielä kurkku kipeä ja töiden ( vain neljän tunnin vuoron ) jälkeen ei tee mieli enää puhua, sen verran särkee kurkkua. Onneksi on pakkasessa pika-apu, jäätelö :) se puuduttaa kivun pois!! Maanantaina oli tosiaan aika surkeat fiilikset! En ole tuntenut koti-ikävää eikä se varsinaisesti siltä tuntunut, mutta ajattelin kuinka paljon helpompaa olisi sairastaa "kotona". Aina vaan soittaa äidille, että tuo lääkettä :D aikuinen ihminen...niin me kaikki vaan tarvitaan niitä äitejä, iästä riippumatta! Kaikki kuitenkin hyvin, eikä onneksi tarvinnut sairaana maata pitkään.

Täällä Canmoressa on torstaista sunnuntaihin hiihdon maailman cup:n osakilpailu, johon osallistuu myös suomalaisia hiihtäjiä. Kaduille on siis ripustettu eri maiden lippuja ja kauppojen ikkunoihin omien suosikki maiden lippuja ja kannustus tekstejä. Haluaisin niin kovasti päästä katsomaan hiihtoja, mutta olen töissä. Ainoa päivä jolloin voisin mennä olisi sunnuntai, mutta sain sisäpiirin tietoa, että siellä ei hiihdä kuin yksi naisista. Joten se täytynee ehkä unohtaa, mutta lauantai-iltana on jonkun sortin juhlatilaisuus keskustassa ja aion mennä katsomaan ja yritän kovasti päästä telkkariin jos vaikka minut näytettäisiin edes uutisissa suomessa :D En tiedä onko täällä suomalaista mediaa paikalla? Mutta aikaeron vuoksi ei varmasti lähetykset tule livenä.

muutama suomenlippu :)

Palataan kuitenkin vielä tiistaihin. Sain työkaverilta kyydin Banff:n, koska minun piti anoa Alberta healthcare-vakuutusta itselleni, jotta tulevaisuudessa lääkärissä käynti on ilmaista. Minulla kävi mukava sattuma kun törmäsin kadulla kahteen suomen joukkueen hiihtäjään :) Huomasin ensimmäisenä tietty vaatteista, että he ovat suomalaisia ja kuulin heidän vielä puhuvan niin minähän sitten menin juttelemaan. Tuntui hassulta puhua suomea kaiken täällä viettämäni ajan jälkeen. Sanoinkin pojille, että ei täällä muita suomalaisia ole näkynyt! Tänään sitten töissä ollessani tuli muu joukkue meille kahville :D Se oli niin outo tilanne, koska halusin tietysti jutella heille, joten minä sitten palvelin myös heitä. He tilasivat suomeksi ja kassa kun on englanniksi ja kaikista oudointa oli se miten vaikeaa oli palvella suomeksi. "Coffee, I mean kahvi...heh...sorry...siis anteeksi" :D Heitä(kin) kiinnosti kovasti miksi olen muuttanut tänne. Siinä ei ehtinyt kovinkaan pitkään juttelemaan, mutta oli se niin mukavaa, siitä huolimatta, että se "suomentaminen" oli hankalaa :D Sen verran täytyy tosiaan myöntää, että en nyt muista kaikkien hiihtäjien nimiä, mutta tapasin heidät kaikki! Cool! Ja kuinka kuulia oli nähdä suomalaisia :) Toivottavasti olisi muutama turisti tullut seuraamaan hiihtoja, että ei pääse suomenkieli unohtumaan :D

Kohta alkaa tv:stä U.S.An X factor niin täytyy laittaa läppäri pois ja heittäytyä sohvalle. Ehkä sitä jo perjantaina uskaltaisi kuntosalille jos kurkkukipu hellittää. Ja sitten niitä kuulumisia ja tunnelmia hiihtotapahtumasta kirjoitellaan ensi viikon alussa. Joo ja lupasin äitille valokuvaa jos satun näkemään niitä hiihtäjiä vielä tuolla ulkona :) Mukavaa loppuviikkoa ja pysykää te muut terveinä ;)